12.11.2014

"the" catch-up

Oon täällä kirjaimellisesti sormet syyhyten (klik!) oottanu koko päivän blogin pariin pääsemistä. Ilmotin tänään vain ja ainoastaan Instagramin kautta palaavani vanhan blogin merkeissä - ja hah, jotenkin hauska, että ihan muutamassa tunnissa sivun katselut nousi sieltä nollasta lähes kolmeensataan. Peukku!

Ois vissiin pienen "catch-upin" paikka. Niin mitäs mulle oikeen kuuluukaan? Viimeisin postaus on tehty sillosen uuden leiman merkeissä 25.3.2013, eli silleesä rapiasti 1,5 vuotta sitten. Sitä "helevetin tärkeetä asiaa" mulla on näyttäny olevan 24.3.2013, kun oon käyny elämäni ensimmäisessä kunnon työhaastattelussa. Vaikea uskoa, että olen nykyään töissä tuossa paikassa - joka aikoinaan meni sivu suun, työtehtävä on vaan eri kuin tuolloin hakemani. Tästä lisää myöhemmin. Alotetaan nyt kuitenkin vaikka tällä..
THANK GOD en asu enää sisaruskommuunissa isoveljeni kanssa (peace Bro!). Muutin syyskuussa ensiasukkaaksi 47 neliön kaksioon Jyväskylän Palokkaan, jollasesta siihen saakka saatoin vaan uneksia. Kaikki tuntu menevän enemmän kuin nappiin sillon, työpaikka toisella puolella tietä ja tuolloin syksyllä aloittamaani kouluunkaan ei ollut kuin kivenheitto. Täällä asun siis edelleen, mutta hakusassa on "ah-niin-korkeat-kriteerini" täyttävä kaksio keskustasta-keskustan liepeiltä.
Jep, no more ABC. Työskentelen nykyään tarjoilijana Revolution-nimisessä ravintolassa Jyväskylän keskustassa. Uutta suuntaa elämälleni etsiessäni kävin haastattelussa keittiön puolelle tuolloin 2013 maaliskuussa, mutta kohtalo puuttui peliin hah ja heittikin mut seuraavana opiskelemaan aikuisopistolle tarjoilijaksi. Tunsin ammattikoulun jäliltä jonkun sortin poltetta baarihommiin, no miksei. Ensimmäiseen työharjoitteluun suuntasin Revoon, koska tunsin sen omanlaisekseni, rennoksi paikaksi. Musta ei ikinä-IKINÄ (oke ei pitäs ikinä sanoo) tulis mitään fine dining-tarjoilijaa. À la carte-tarjoilu muutenkin jännitti alkuun, koska se oli jotain mitä en ollut koskaan kunnolla tehnyt. Harjoittelun ensimmäisen päivän koittaessa oletin tuusaavani tiskissä koko päivän, todellisuudessahan mulle lätkästiin listat kouraan heti ekana kymmenen minuutin aikana ja sanottiin että anna mennä, ykköseen tuli uudet. "No enhän mä ees oo tutustunu koko listaan" ei riittäny vaan painelin pöytään ja ihan hyvin oon selvinny tähän päivään asti. Sille tielle jäätiin. Koska erikoistun baaritarjoiluun, oon touhottanu menemään Brassa viimekeväästä aluksi työharjoitellen ja nykyään teen sielläkin oikeita töitä satunnaisesti. Oikeastaan, parempaa en vois toivoakkaan. Muutakun toivottavasti ne tarjoilijan paperit käpälään koulusta ens kuun aikana.
Porukoille on tullu myös perheenlisäystä, eli oon saanu pikkuveljen vähän karvaisemmassa muodossa. Jerry on samalla myös vähän mun vauvva. ♥︎ Koiravauvakuumettahan mulla on ollu siitä lähtien kun oon muuttanut kotoa pois - ja nyt sitä rupeaa olemaan kyllä sen verran, että oman hösö se on hankittava ja pian!
Tässä välissä mainittava myös tähän astisen elämäni huikeimmasta viikosta. (toinen oli myös Lapissa viettämäni viikko erämökillä ilman juoksevaa vettä ja sähköä...) Viime kesänä matkustettiin tyttöjen kesken Kroatian Splitiin. Reissu mitä varmaan kaikki ootti yhtä kovasti viimestään sen jälkeen kun hommattiin liput Ultra Europe-festivaaleille. Tästä on jaksettu hypettää niin paljon ja hypetetään vielä jatkossakin. Jos joku haluaa reissustooria - huuda hep! Splitistä riittää kyllä kerrottavaa. Oispa tuonne kyseisille kekkereille myös ensikesäksi liput, mutta tällä hetkellä käydään aikamoista vääntöä että kuka saa kovimpaan sesonkiaikaan töistä lomaa viikoks - jaiks.
Sama Venla tai paremminkin "Eve" täällä kirjottelee siis edelleen. Edelleen sinkku (ellei lasketa elämäni kahta miestä Ben & Jerryä, sen kyllä huomaa...) kaksketkolme vee kaupunkilaistunut maalaislikka. Parantumaton shoppailija ja sopivasti juhliva. Harrastaminen on vähän jääny oikeastaan siitä syksystä kun koulun aloitin. Samana syksynä sain tuomion mun orastavasta rannekanavaoireyhtymästä. Molemmat kädet pitäis leikata. Salihommat vähän niin kun jäi, osittain ehkä senkin takia ettei vuorokaudessa vaan riittäny tunnit, duuni-koulu-työharjottelu. Jossain vaiheessa ranteiden kondis äityi niinkin mukavaksi kun aamulla ei pysynyt edes hammasharja kädessä. Kaverin vinkkauksesta (kiitos!) päädyinkin jäsenkorjaajalle ennen leikkausajan sopimista ja puolessa vuodessa ranteet oli ilman leikkausta kuin uudet. Nyt rupeis olee jo toivoa sen jo vuosi sitten maksamani ONRAMP-kurssin aloittamiselle, jes! Jonka pääsen näillä näkymin starttaamaan tammikuussa. Tässä rapiat 15 kiloa keränneenä taidan tuumata, että ylipaino on ylivoimaa! (or not) No, pohjalta ei ainakaan ole matka kuin ylöspäin.

Luulenpa, että tässä kaikki tältä erää. Haukkuja, kehuja ja postausehdotuksia otetaan vastaan. Nyt paneuduttava huomenna koittavaan opettajan suulliseen viinastenttiin! Vi ses!
edit// MUZIKA!

Royal Blood - Ten Tonne Skeleton

8 kommenttia:

  1. Ei kai sulla kilpirauhasongelmia oo, ku painoa on tullu äkisti lisää noin paljon? Kannattaa käydä verikokeissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä kilpparia epäillyt itekkin jossain vaiheessa, mutta oon tulin siihen tulokseen, että kyllä tää on kaiken sen paskan syömisen ja liikkumattomuuden seurausta. Mutta, ei kai sitä koskaan voi olla liian varma.

      Poista
  2. Joo, ruokavaliohan se ykkönen on mikä puntarin lukemiin vaikuttaa, mut kilppariki tulee väistämättä mieleen yhtenä osatekijänä. Jos aloittelet dieettiä, niin ois kiva ja mielenkiintoista saada tänne blogiis treeni- ja ruokapuolen postauksia :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muistutuksesta. Jos nuo mainitsemasi asiat kiinnostaa niin selailes postauksia vähän taaksepäin ;) Mutta toki tuun puhuu jotain mun treenaamisista ja syömisistä, koska vertaistuki on aina jep! :D

      Poista
  3. Omfg jeij oot takasin! :) Ja mistä kilosta mihinkä asti sulla on muka 15 kiloa painoa noussut, minun silmiin näytät aivan terveeltä ja normaalipainoiselta :) joten jos sinun huoli on 15 lisäkiloa niin huhh, sehän on tehnyt vain hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä! o/ Ilo kuulla, että on vielä vanhojakin lukijoita tallella. Mutta siis joo, ei mulla ehkä ihan 15 kiloa sitten viimekerrasta mutta kymppi nyt ainakin. Omastakin mielestä olin aika liian pikkuruisessa kondiksessa jossain vaiheessa - nyt vaan löydettävä se kultainen keskitie sillä ei tässä nykyisessäkään olomuodossa ole mukava olla.

      Poista
  4. Millon vois ootella uutta postausta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee varmaan keskiviikkoon, meinaa olla vähän äksöniä tässä.

      Poista


I N S T A G R A M

follow me @ B L O G I L I S T A - B L O G L O V I N - W E ♥ I T - contact me: venkuli@hotmail.com